osbladies.com

Varma syksyn ja talven merkki on täällä taas – salibandykausi on jälleen alkanut! Kesä on harjoiteltu enemmän ja vähemmän ahkerasti, ainakin allekirjoittaneen päänuppi on joutunut koville miettiessään mikä tekee pyöräilystä citypyöräilyä ja päinvastoin =). Ja se Exelin käyttökin oli kyllä aika paljon blondilta vaadittu – varsinki ku on tuohon Fat Pipeen tottunut..

Pohjoisen naisten kakkosdivarin pelit siis starttasivat Rovaniemellä. Viimekaudesta uudistunut Osbin joukkue kohtasi avausottelussa sarjanousija ToPV:n Torniosta. Alkulämpöleikit jätettiin tällä kertaa väliin ja lähdimme otteluun voittoa hakemaan, totta kai. Ensimmäisessä erässä ei kuitenkaan tapahtunut mitään oikein suuntaan eikä toiseen, vaan salibandyksi väitetty peli tuntui olevan pelkkää seisoskelua. Toisessa erässä Tornion Tuholaiset aloittivat kuitenkin maalinteon jo ensimmäisessä vaihdossa. Ja näinhän sen ei juuri pitänyt mennä. Vastustaja sai myös muutaman vaparin juuri parhaalta maalintekosektorilta, mutta vedot pysähtyivät pariinkin otteeseen tiiviiseen muuriin –ehkä Torniossa ei ole vielä kuultu, että kaikkea muuta kannattaa kokeilla, mutta ei tyrnäväläistä =). Meidän kaikkien onneksi ja erityisesti Henkisen Valmentajan suureksi iloksi Maiju kuittaa pelin hienolla yksilösuorituksella tasoihin. Heja Norge (vai miten se oli?)! Pian tasoitusmaalin jälkeen saimme pelata myös ylivoimaa, mutta ainakaan toistaiseksi ylivoimakuviomme ei tuottanut tulosta. Vastustaja tekee erän loppuun vielä maalin, joten kolmanteen erään lähdettiin maalin takaa-ajoasemassa. Päätöserässä 2-2-tasoituksen lataa maalinteonmakuun päässyt Maiju. Varakapu-Jofulle kirjattiin tästä syöttöpiste. Tasatilanne ei kuitenkaan kauan kestänyt, vaan torniolaiset rankaisivat keskialueella tapahtuneista virheistämme välittömästi. Tasoituksen hakeminen ylivoimalla ei erän lopussa onnistunut, vaan vastustaja sinetöi loppulukemiksi 4-2. Muutamia onnistumisia lukuun ottamatta ottelusta ei jäänyt paljon kotona kertomista, vaan ainoastaan opittavaa. Eikä oo kyllä yhtään mukavaa kirjottaa raporttia ottelusta, joka hävittiin joukkueelle, jolla ei ole ollut toistaiseksi edes valmentajaa. Meillähän on kuitenkin olemassa ihan oikea valmennustiimi. Että pitäisi voittaa, mutta ei seisoskelemalla =).

Päivän toisessa kamppailussa vastustajana oli LNM elikkäs Limingan naiset. Ottelu alkoi huomattavasti rivakammin kuin edellinen, mutta valitettavasti hippulat vinkui ja maila viuhtoi vain vastustajalla. Olimme 0-1 – tappiolla ja peliä ei ollut kulunut vielä minuuttiakaan. Lähes kaksi erää peli kuitenkin jatkui kohtuullisen tasaisena ja jos ei huippunopeana, niin ainakin vauhdikkaampana kuin edellinen. Kuten joskus ennenkin (?), maalinteko tuntui olevan vaikeaa, vaikka paikkoja maaliverkon heiluttamiseksi kyllä oli. Lopulta maalinteossa onnistuu vastustaja, ja päätöserään mennään Liminkalaisten johtaessa 0-2. Kolmannessa erässä kavennusmaali vihdoin syntyy: Sari kaivelee hienosti pallon itselleen kulmavääntötilanteessa ja syöttää Mintsulle, joka syöttää vielä maalin eteen kipaisseelle Outille. Outi viimeistelee kavennusmaalin tyhjään maaliin ajassa 35.29. Tasoitusmaalia lähdettiin totta kai hakemaan, mutta jostain ihmeellisestä syystä joku mustapaidoista ei muistanut mennä kentälle, vaan tahtoi lahjoittaa vastustajalle hetken ylivoimaa… joka tietenkin kostautui, ja olimme taas kahden maalin takaa-ajoasemassa. Maaleja ei enää syntynyt, vaan totuus on, että hävisimme 1-3. Ja vieläpä Limingalle.

Aamulla ennen pelejä  pyhä aikomuksemme oli pelata kuin Tiikerit eikä olla mitään lapasia, tai edes pipoja. Sarjakausi avattiin kuitenkin nolosti kahdella tappiolla, joten tästähän ei voi kuin parantaa ja senhän me tietysti teemme! Vähintäänkin hauskempien pikkujoulujen vuoksi =).

-Piu, joka ei aio pyöräillä  ennen Tornion turnausta. Ainakaan liukkaalla.